Tasoittamalla pellon pinta ja varmistamalla, että se viettää kaikkialla kohti päisteitä saavutetaan kiistattomia etuja:

• Ei kosteita notkelmia, ei poutivia harjanteita: tasaisemmat kosteusolot, nopeampi kuivuminen keväällä ja aikaisempi pellolle pääsy.
• Ravinteet eivät valu notkelmiin, missä kasvu on heikointa. Erityisesti nitraattityppi ja kalium liikkuvat helposti veden mukana. Maan ravinnetila tasaantuu pellon eri osissa.
• Pienempi kastelutarve.
• Sadon valmistuminen samanaikaistuu ja esimerkiksi juureksilla kokojakauma on tasaisempi.
• Sato ei huku. Erityisesti peruna on herkkä liialle vedelle ja mätänee helposti.
• Nurmen ja syysviljojen talvehtimisvauriot vähenevät olennaisesti.
• Kasvitaudit vähenevät.
• Korjuu helpottuu.
• Maan tiivistyminen vähenee kaikissa työvaiheissa.
• Salaojien toimivuus paranee.
• Kokonaissato on korkeampi.
• Säästöjä syntyy, kun veden, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden kulutus pienenee sekä työaika lyhenee. Ympäristöhaitat pienenevät